Helluntai Vesperin antifonia tuotiin todennäköisesti maailmaan 1100-luvulla. Latinalaisen sisällön ruotsinkielinen sisältö Veni Sancte Spiritus, vastaus tunnetaan vuonna 1543 painetusta laulukirjasta, joka ei ole kestänyt täysin.
Mikael Agricolan Rucouskirian (1544) sisältö, kaksi varhaisista tulkinnoista, on lähellä latinankielistä sisältöä, kun taas Mathias Westhin alkuperäisessä jäljennöksessä (1546?) Turvattu sisältö näyttää olevan vaikuttanut myös ruotsiksi. Antiphon hankki merkittävän tilanteen Ruotsissa ja Suomessa aikataulua nopeammin kuin keskiaika.
Missale Aboensee (1488) viittaa primaarisen helluntailaisen messun kaltevuuteen. Masku Hemmingin (1605) psalmikirjassa Antifoni sai toisen kauniin tulkinnan. Siitä huolimatta Viipurin piispa Olaus Elimaeuksen kirkkokirja (1621) ilmestyi viime kädessä vuoden 1701 laulukirjana käsikirjana, jota on sittemmin sopeutettu.
Antiphonin perusteella Luther piirsi Masku Hemmingin virsikirjasta peräisin olevan psalmin, jonka sisältö muotoiltiin uudelleen kappaleessa 114. Antifonia sekoitetaan usein kuuluisaan helluntaiseuraan Veni Sancte Spiritus et emitte, joka ilmestyy Suomeksi kuudennentoista ja seitsemästoista vuosisadan alkuperäiskappaleina.
Virsi 112 Sanat
Tämän järjestelyn sisältöä käytetään vetoomuksena: “Tule Pyhä Henki, syöksy paratiisista”.