Nämä ovat aamut, jolloin en tiedä Pitäisikö minun nousta ylös tai
pysyä Vedä huopa pääni yli Ja haudataan kivisen kuoren alle Sydämeni lyö yksin pieninä tunteina Ja se ei pääse läpi surun vuorelta Pelko liikkuu pimeyden kanssa Tuntuu siltä, että päivä ei ole tulossa Ja sitten kun aamu tuulen hengitys Jotain täyttää tämän pienen huoneen Se herättää minut lopulta
Elämän nälkä hyökkää sängyn juuresta, se ei riitä voimaansa Se saa minut ylös Elämän nälkä istuu olkapäälleni, sanoo “lähde jo” Se kannustaa minua jatkamaan Elämän nälkä Kannustaa minua jatkamaan Verhot siirtyvät pois ja katson Kuinka valo työntää pois varjot Se kietoi sieluni yöksi Vaikka halusin päästä eroon siitä Kun minut hakattiin maahan eikä ketään
En voinut kuljettaa minua syvän joen yli Elämä taivaan ja maan välillä Elämä tuo valon syksyni Ja sitten kun aamu tuulen hengitys Jotain täyttää tämän pienen huoneen Se herättää minut lopulta Elämän nälkä …